Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eepos | eepokset |
genetiivi | eepoksen | eeposten eepoksien |
partitiivi | eeposta | eepoksia |
akkusatiivi | eepos; eepoksen |
eepokset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eepoksessa | eepoksissa |
elatiivi | eepoksesta | eepoksista |
illatiivi | eepokseen | eepoksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eepoksella | eepoksilla |
ablatiivi | eepokselta | eepoksilta |
allatiivi | eepokselle | eepoksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eepoksena | eepoksina |
translatiivi | eepokseksi | eepoksiksi |
abessiivi | eepoksetta | eepoksitta |
instruktiivi | – | eepoksin |
komitatiivi | – | eepoksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | eepokse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
eepos- |
Sanan arvellaan lainautuneen suomeen ruotsin kautta, mutta alunpitäen sen juuret ovat kreikan sanassa épos, joka yksikössä ollessaan merkitsee 'sana' ja monikossa 'puheet', 'kertomukset'. Suomen kielen eepos on otettu käyttöön 1880-luvulla. Sitä ennen vieraskieliset epos-sanat suomennettiin usein sanalla kertomaruno.[2]
kansalliseepos, proosaeepos, runoeepos, sankarieepos