ehtinyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ehtinyt | ehtineet |
| genetiivi | ehtineen | ehtineiden ehtineitten |
| partitiivi | ehtinyttä | ehtineitä |
| akkusatiivi | ehtinyt; ehtineen |
ehtineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ehtineessä | ehtineissä |
| elatiivi | ehtineestä | ehtineistä |
| illatiivi | ehtineeseen | ehtineisiin ehtineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ehtineellä | ehtineillä |
| ablatiivi | ehtineeltä | ehtineiltä |
| allatiivi | ehtineelle | ehtineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ehtineenä | ehtineinä |
| translatiivi | ehtineeksi | ehtineiksi |
| abessiivi | ehtineettä | ehtineittä |
| instruktiivi | – | ehtinein |
| komitatiivi | – | ehtineine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ehtinee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ehtinyt- | |