ehtivä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ehtivä | ehtivät |
| genetiivi | ehtivän | ehtivien (ehtiväin) |
| partitiivi | ehtivää | ehtiviä |
| akkusatiivi | ehtivä; ehtivän |
ehtivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ehtivässä | ehtivissä |
| elatiivi | ehtivästä | ehtivistä |
| illatiivi | ehtivään | ehtiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ehtivällä | ehtivillä |
| ablatiivi | ehtivältä | ehtiviltä |
| allatiivi | ehtivälle | ehtiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ehtivänä | ehtivinä |
| translatiivi | ehtiväksi | ehtiviksi |
| abessiivi | ehtivättä | ehtivittä |
| instruktiivi | – | ehtivin |
| komitatiivi | – | ehtivine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | ehtivä- | |
| vahva vartalo | ehtivä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |