eläköitynyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eläköitynyt | eläköityneet |
| genetiivi | eläköityneen | eläköityneiden eläköityneitten |
| partitiivi | eläköitynyttä | eläköityneitä |
| akkusatiivi | eläköitynyt; eläköityneen | eläköityneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eläköityneessä | eläköityneissä |
| elatiivi | eläköityneestä | eläköityneistä |
| illatiivi | eläköityneeseen | eläköityneisiin eläköityneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eläköityneellä | eläköityneillä |
| ablatiivi | eläköityneeltä | eläköityneiltä |
| allatiivi | eläköityneelle | eläköityneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eläköityneenä | eläköityneinä |
| translatiivi | eläköityneeksi | eläköityneiksi |
| abessiivi | eläköityneettä | eläköityneittä |
| instruktiivi | – | eläköitynein |
| komitatiivi | – | eläköityneine |