epeli (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | epeli | epelit |
genetiivi | epelin | epelien epeleiden epeleitten |
partitiivi | epeliä | epeleitä epelejä |
akkusatiivi | epeli; epelin |
epelit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | epelissä | epeleissä |
elatiivi | epelistä | epeleistä |
illatiivi | epeliin | epeleihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | epelillä | epeleillä |
ablatiivi | epeliltä | epeleiltä |
allatiivi | epelille | epeleille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | epelinä | epeleinä |
translatiivi | epeliksi | epeleiksi |
abessiivi | epelittä | epeleittä |
instruktiivi | – | epelein |
komitatiivi | – | epeleine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | epeli- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
mahdollisesti kieltoverbin partisiipista epä, kuten ehkä epakko ja epattokin[1]