erbitterten

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan erbitterten merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan erbitterten sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten erbitterten sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta erbitterten on tässä. Sanan erbitterten määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananerbitterten määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Saksa

Adjektiivi

erbitterten

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin akkusatiivimuoto sanasta erbittert
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta erbittert
  3. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erbittert
  4. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erbittert
  5. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erbittert
  6. (taivutusmuoto) yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta erbittert
  7. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erbittert
  8. (taivutusmuoto) monikon vahva datiivimuoto sanasta erbittert
  9. (taivutusmuoto) monikon heikko muoto sanasta erbittert

Verbi

erbitterten

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erbittern
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erbittern
  3. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erbittern
  4. (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä erbittern
  5. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva akkusatiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  6. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin vahva genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  7. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko akkusatiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  8. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko datiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  9. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin heikko genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  10. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko datiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  11. (taivutusmuoto) yksikön feminiinin heikko genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  12. (taivutusmuoto) yksikön neutrin vahva genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  13. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko datiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  14. (taivutusmuoto) yksikön neutrin heikko genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  15. (taivutusmuoto) monikon datiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  16. (taivutusmuoto) monikon heikko nominatiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  17. (taivutusmuoto) monikon heikko akkusatiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)
  18. (taivutusmuoto) monikon heikko genetiivimuoto sanasta erbittert (joka on partisiipin perfekti sanasta erbittern)