erehtynyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | erehtynyt | erehtyneet |
| genetiivi | erehtyneen | erehtyneiden erehtyneitten |
| partitiivi | erehtynyttä | erehtyneitä |
| akkusatiivi | erehtynyt; erehtyneen |
erehtyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | erehtyneessä | erehtyneissä |
| elatiivi | erehtyneestä | erehtyneistä |
| illatiivi | erehtyneeseen | erehtyneisiin erehtyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | erehtyneellä | erehtyneillä |
| ablatiivi | erehtyneeltä | erehtyneiltä |
| allatiivi | erehtyneelle | erehtyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | erehtyneenä | erehtyneinä |
| translatiivi | erehtyneeksi | erehtyneiksi |
| abessiivi | erehtyneettä | erehtyneittä |
| instruktiivi | – | erehtynein |
| komitatiivi | – | erehtyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | erehtynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
erehtynyt- | |