erehtyvä
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | erehtyvä | erehtyvät |
genetiivi | erehtyvän | erehtyvien (erehtyväin) |
partitiivi | erehtyvää | erehtyviä |
akkusatiivi | erehtyvä; erehtyvän | erehtyvät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | erehtyvässä | erehtyvissä |
elatiivi | erehtyvästä | erehtyvistä |
illatiivi | erehtyvään | erehtyviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | erehtyvällä | erehtyvillä |
ablatiivi | erehtyvältä | erehtyviltä |
allatiivi | erehtyvälle | erehtyville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | erehtyvänä | erehtyvinä |
translatiivi | erehtyväksi | erehtyviksi |
abessiivi | erehtyvättä | erehtyvittä |
instruktiivi | – | erehtyvin |
komitatiivi | – | erehtyvine |