erhärtete (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä erhärten (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan...
erhärtetet (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä erhärten (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan...
erhärteten (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä erhärten (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan...
Taivutus ind. prees. y. 2. p. erhärtest ind. prees. y. 3. p. erhärtet ind. imperf. y. 3. p. erhärtete part. perf. erhärtet apuverbi haben, sein...