eriävä (10)
|
Ks. poikkeava |
|
eriävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eriävä | eriävät |
| genetiivi | eriävän | eriävien (eriäväin) |
| partitiivi | eriävää | eriäviä |
| akkusatiivi | eriävä; eriävän | eriävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eriävässä | eriävissä |
| elatiivi | eriävästä | eriävistä |
| illatiivi | eriävään | eriäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eriävällä | eriävillä |
| ablatiivi | eriävältä | eriäviltä |
| allatiivi | eriävälle | eriäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eriävänä | eriävinä |
| translatiivi | eriäväksi | eriäviksi |
| abessiivi | eriävättä | eriävittä |
| instruktiivi | – | eriävin |
| komitatiivi | – | eriävine |