eristänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eristänyt | eristäneet |
| genetiivi | eristäneen | eristäneiden eristäneitten |
| partitiivi | eristänyttä | eristäneitä |
| akkusatiivi | eristänyt; eristäneen |
eristäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eristäneessä | eristäneissä |
| elatiivi | eristäneestä | eristäneistä |
| illatiivi | eristäneeseen | eristäneisiin eristäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eristäneellä | eristäneillä |
| ablatiivi | eristäneeltä | eristäneiltä |
| allatiivi | eristäneelle | eristäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eristäneenä | eristäneinä |
| translatiivi | eristäneeksi | eristäneiksi |
| abessiivi | eristäneettä | eristäneittä |
| instruktiivi | – | eristänein |
| komitatiivi | – | eristäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | eristänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
eristänyt- | |