eristin (33)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | eristin | eristimet |
genetiivi | eristimen | eristimien eristinten |
partitiivi | eristintä | eristimiä |
akkusatiivi | eristin; eristimen |
eristimet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | eristimessä | eristimissä |
elatiivi | eristimestä | eristimistä |
illatiivi | eristimeen | eristimiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | eristimellä | eristimillä |
ablatiivi | eristimeltä | eristimiltä |
allatiivi | eristimelle | eristimille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | eristimenä (eristinnä) |
eristiminä |
translatiivi | eristimeksi | eristimiksi |
abessiivi | eristimettä | eristimittä |
instruktiivi | – | eristimin |
komitatiivi | – | eristimine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | eristime- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
eristin- |
|
läpivientieristin, sähköeristin, sähköneristin