eronnut (47) (komparatiivi eronneempi, superlatiivi eronnein) (taivutus )
|
|
eronnut
|
eronnut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eronnut | eronneet |
| genetiivi | eronneen | eronneiden eronneitten |
| partitiivi | eronnutta | eronneita |
| akkusatiivi | eronnut; eronneen | eronneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eronneessa | eronneissa |
| elatiivi | eronneesta | eronneista |
| illatiivi | eronneeseen | eronneisiin eronneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eronneella | eronneilla |
| ablatiivi | eronneelta | eronneilta |
| allatiivi | eronneelle | eronneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eronneena | eronneina |
| translatiivi | eronneeksi | eronneiksi |
| abessiivi | eronneetta | eronneitta |
| instruktiivi | – | eronnein |
| komitatiivi | – | eronneine |