eräs
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan eräs merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan eräs sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten eräs sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta eräs on tässä. Sanan eräs määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananeräs määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
 |
Suomi
Pronomini
eräs (41)
- (indefiniittinen) asia, ihminen tai muu olento, jota kuulija ei aina ennestään tiedä; puhuja sen sijaan on siitä tietoinen, mutta ei (heti) paljasta sitä
- Eräs herra kävi kysymässä sinua.
- Haluaisin keskustella eräästä asiasta.
- Eräs nähtiin kylillä.
Ääntäminen
- IPA: /ˈeræs/
- tavutus: e‧räs
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | eräs | eräät |
| genetiivi | erään | eräiden eräitten |
| partitiivi | erästä | eräitä |
| akkusatiivi | eräs; erään | eräät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | eräässä | eräissä |
| elatiivi | eräästä | eräistä |
| illatiivi | erääseen | eräisiin (eräihin) |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | eräällä | eräillä |
| ablatiivi | eräältä | eräiltä |
| allatiivi | eräälle | eräille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | eräänä | eräinä |
| translatiivi | erääksi | eräiksi |
| abessiivi | (eräättä) | (eräittä) |
| instruktiivi | – | eräin |
| komitatiivi | – | eräine |
Huomautukset
- Pronominin eräs käyttö epämääräisenä artikkelina on suomen kielen kannalta virheellinen.
Etymologia
Sana on tullut yleiskieleen vasta Kalevalan (1835) myötä, ja yleistynyt Aleksis Kiven tuotannon vaikutuksesta. Aiemmin sanaa käytettiin vain itäisissä murteissa.[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Yhdyssanat
Aiheesta muualla
- eräs Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 613, 1252 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Lari Kotilainen: Kielen elämä. Suomen kieli eilisestä huomiseen, s. 126–127, 132–133. Helsinki: Siltala, 2016. ISBN 978-952-234-367-3.