Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | esine | esineet |
genetiivi | esineen | esineiden esineitten |
partitiivi | esinettä | esineitä |
akkusatiivi | esine; esineen |
esineet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | esineessä | esineissä |
elatiivi | esineestä | esineistä |
illatiivi | esineeseen | esineisiin esineihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | esineellä | esineillä |
ablatiivi | esineeltä | esineiltä |
allatiivi | esineelle | esineille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | esineenä | esineinä |
translatiivi | esineeksi | esineiksi |
abessiivi | esineettä | esineittä |
instruktiivi | – | esinein |
komitatiivi | – | esineine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | esinee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
esinet- |
Volmari Kilpinen sepitti tämän oppitekoisen uudissanan 1842 käyttäen lähtökohtanaan ikivanhaa esi-sanaa.[1]
antiikkiesine, arvoesine, avaruusesine, esinepysyvyys, esinetulostus, hopeaesine, keramiikkaesine, keräilyesine, kiviesine, koriste-esine, koruesine, kultaesine, kulttuuriesine, käyttöesine, lahjaesine, lainaesine, lajiesine, lasiesine, metalliesine, muinaisesine, muistoesine, museoesine, näyttelyesine, paljousesineet, piiesine, pikkuesine, puuesine, rautaesine, saviesine, taide-esine, taikaesine, talle-esine, talousesine, tarpeistoesine, tarve-esine, tinaesine, valmisesine, varusesine, vierasesine, ylellisyysesine
esine (gen esise, part esist)
esine (gen esise, part esist)