Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | etikka | etikat |
genetiivi | etikan | etikoiden etikoitten etikkojen (etikkain) |
partitiivi | etikkaa | etikoita etikkoja |
akkusatiivi | etikka; etikan |
etikat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | etikassa | etikoissa |
elatiivi | etikasta | etikoista |
illatiivi | etikkaan | etikkoihin etikoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | etikalla | etikoilla |
ablatiivi | etikalta | etikoilta |
allatiivi | etikalle | etikoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | etikkana | etikkoina etikoina |
translatiivi | etikaksi | etikoiksi |
abessiivi | etikatta | etikoitta |
instruktiivi | – | etikoin |
komitatiivi | – | etikoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | etika- | |
vahva vartalo | etikka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Suomen kieleen muinaisruotsin sanasta ätika tai sen varhaismuodosta ettickia, johon pohjautuu nykyruotsin ättika.[1] Ruotsiin sana siirtyi keskialasaksan sanasta etik, joka perustuu muinaisalasaksan sanaan ecid.[2] Saksaan sana siirtyi latinan sanasta acetum, joka on johdos verbistä acere, olla hapan.[1] Sanan varhaisimmat kirjalliset esiintymiset ovat 1540-luvun Upsalan evankeliumikirja ja 1543 ilmestynyt Mikael Agricolan ABCkiria.[3]
etikkabakteeri, etikkaeetteri, etikkaesteri, etikkaesanssi, etikkahappo, etikkakurkku, etikkakäymineb, etikkaliemi, etikkapunajuuri, jääetikka, puuetikka, pöytäetikka, ruokaetikka, sabadillietikka, täietikka, viinietikka, väkiviinaetikka