Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | fragmentti | fragmentit |
genetiivi | fragmentin | fragmenttien (fragmenttein) |
partitiivi | fragmenttia | fragmentteja |
akkusatiivi | fragmentti; fragmentin |
fragmentit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | fragmentissa | fragmenteissa |
elatiivi | fragmentista | fragmenteista |
illatiivi | fragmenttiin | fragmentteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | fragmentilla | fragmenteilla |
ablatiivi | fragmentilta | fragmenteilta |
allatiivi | fragmentille | fragmenteille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | fragmenttina | fragmentteina |
translatiivi | fragmentiksi | fragmenteiksi |
abessiivi | fragmentitta | fragmenteitta |
instruktiivi | – | fragmentein |
komitatiivi | – | fragmentteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | fragmenti- | |
vahva vartalo | fragmentti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
latinan sanasta fragmentum < latinan sanasta frangere ’murtaa’[1]
Ks. katkelma |