färbt (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä färben (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan...
(sivulauseessa; päälauseessa färbt ab) (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin monikon 2. persoonan muoto verbistä abfärben (sivulauseessa; päälauseessa färbt ab)...
färbtet (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä färben (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan...
päälauseessa färbte ab) (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä abfärben (sivulauseessa; päälauseessa färbte ab) (taivutusmuoto)...
päälauseessa färbten ab) (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan muoto verbistä abfärben (sivulauseessa; päälauseessa färbten ab) (taivutusmuoto)...
färbten (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 1. persoonan muoto verbistä färben (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin monikon 3. persoonan...
färbte (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä färben (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan...
päälauseessa färbtet ab) (taivutusmuoto) konjunktiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä abfärben (sivulauseessa; päälauseessa färbtet ab)...
Taivutus[luo] ind. prees. y. 2. p. färbst ind. prees. y. 3. p. färbt ind. imperf. y. 3. p. färbte part. perf. färbt apuverbi haben...
Taivutus[luo] ind. prees. y. 2. p. färbst ab ind. prees. y. 3. p. färbt ab ind. imperf. y. 3. p. färbte ab part. perf. abgefärbt apuverbi haben...