häiriköivä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häiriköivä | häiriköivät |
| genetiivi | häiriköivän | häiriköivien (häiriköiväin) |
| partitiivi | häiriköivää | häiriköiviä |
| akkusatiivi | häiriköivä; häiriköivän | häiriköivät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häiriköivässä | häiriköivissä |
| elatiivi | häiriköivästä | häiriköivistä |
| illatiivi | häiriköivään | häiriköiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häiriköivällä | häiriköivillä |
| ablatiivi | häiriköivältä | häiriköiviltä |
| allatiivi | häiriköivälle | häiriköiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häiriköivänä | häiriköivinä |
| translatiivi | häiriköiväksi | häiriköiviksi |
| abessiivi | häiriköivättä | häiriköivittä |
| instruktiivi | – | häiriköivin |
| komitatiivi | – | häiriköivine |