hölkkäävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hölkkäävä | hölkkäävät |
| genetiivi | hölkkäävän | hölkkäävien (hölkkääväin) |
| partitiivi | hölkkäävää | hölkkääviä |
| akkusatiivi | hölkkäävä; hölkkäävän |
hölkkäävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hölkkäävässä | hölkkäävissä |
| elatiivi | hölkkäävästä | hölkkäävistä |
| illatiivi | hölkkäävään | hölkkääviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hölkkäävällä | hölkkäävillä |
| ablatiivi | hölkkäävältä | hölkkääviltä |
| allatiivi | hölkkäävälle | hölkkääville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hölkkäävänä | hölkkäävinä |
| translatiivi | hölkkääväksi | hölkkääviksi |
| abessiivi | hölkkäävättä | hölkkäävittä |
| instruktiivi | – | hölkkäävin |
| komitatiivi | – | hölkkäävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hölkkäävä- | |
| vahva vartalo | hölkkäävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |