höyhentänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | höyhentänyt | höyhentäneet |
| genetiivi | höyhentäneen | höyhentäneiden höyhentäneitten |
| partitiivi | höyhentänyttä | höyhentäneitä |
| akkusatiivi | höyhentänyt; höyhentäneen |
höyhentäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | höyhentäneessä | höyhentäneissä |
| elatiivi | höyhentäneestä | höyhentäneistä |
| illatiivi | höyhentäneeseen | höyhentäneisiin höyhentäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | höyhentäneellä | höyhentäneillä |
| ablatiivi | höyhentäneeltä | höyhentäneiltä |
| allatiivi | höyhentäneelle | höyhentäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | höyhentäneenä | höyhentäneinä |
| translatiivi | höyhentäneeksi | höyhentäneiksi |
| abessiivi | höyhentäneettä | höyhentäneittä |
| instruktiivi | – | höyhentänein |
| komitatiivi | – | höyhentäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | höyhentänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
höyhentänyt- | |