haavoittuva (10) (komparatiivi haavoittuvampi, superlatiivi haavoittuvin) (taivutus)
aktiivin partisiipin preesens verbistä haavoittua
|
haavoittuva
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | haavoittuva | haavoittuvat |
| genetiivi | haavoittuvan | haavoittuvien (haavoittuvain) |
| partitiivi | haavoittuvaa | haavoittuvia |
| akkusatiivi | haavoittuva; haavoittuvan | haavoittuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | haavoittuvassa | haavoittuvissa |
| elatiivi | haavoittuvasta | haavoittuvista |
| illatiivi | haavoittuvaan | haavoittuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | haavoittuvalla | haavoittuvilla |
| ablatiivi | haavoittuvalta | haavoittuvilta |
| allatiivi | haavoittuvalle | haavoittuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | haavoittuvana | haavoittuvina |
| translatiivi | haavoittuvaksi | haavoittuviksi |
| abessiivi | haavoittuvatta | haavoittuvitta |
| instruktiivi | – | haavoittuvin |
| komitatiivi | – | haavoittuvine |