Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hake | hakkeet |
genetiivi | hakkeen | hakkeiden hakkeitten |
partitiivi | haketta | hakkeita |
akkusatiivi | hake; hakkeen |
hakkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hakkeessa | hakkeissa |
elatiivi | hakkeesta | hakkeista |
illatiivi | hakkeeseen | hakkeisiin hakkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hakkeella | hakkeilla |
ablatiivi | hakkeelta | hakkeilta |
allatiivi | hakkeelle | hakkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hakkeena | hakkeina |
translatiivi | hakkeeksi | hakkeiksi |
abessiivi | hakkeetta | hakkeitta |
instruktiivi | – | hakkein |
komitatiivi | – | hakkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hakkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
haket- |
Ks. hakkelus |
(1. ruoka)
hakelämmitys, hakepuu, kuorihake, metsähake, polttohake, puuhake, rankahake
hake (monikko hakes)
hake
hake yl. (2) (yks. määr. haken , mon. epämäär. hakar, mon. määr. hakarna )