hakkailu (2)
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hakkailu | hakkailut |
| genetiivi | hakkailun | hakkailujen hakkailuiden hakkailuitten |
| partitiivi | hakkailua | hakkailuita hakkailuja |
| akkusatiivi | hakkailu; hakkailun |
hakkailut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hakkailussa | hakkailuissa |
| elatiivi | hakkailusta | hakkailuista |
| illatiivi | hakkailuun | hakkailuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hakkailulla | hakkailuilla |
| ablatiivi | hakkailulta | hakkailuilta |
| allatiivi | hakkailulle | hakkailuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hakkailuna | hakkailuina |
| translatiivi | hakkailuksi | hakkailuiksi |
| abessiivi | hakkailutta | hakkailuitta |
| instruktiivi | – | hakkailuin |
| komitatiivi | – | hakkailuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hakkailu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
|