halko
Hei, olet tullut tänne etsimään sanan halko merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan halko sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten halko sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta halko on tässä. Sanan halko määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananhalko määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.
Halkoja
Suomi
Substantiivi
- tavallisesti metriseksi katkaistu ja yleensä halkaistu puu, josta tehdään pilkkeitä eli klapeja polttopuuksi
- Halot varastoidaan ja kuivataan halkopinoissa.
- hakata halkoja
- Suurissa keskuslämmityskattiloissa halot poltetaan täysimittaisina niitä enemmälti pilkkomatta.
- (arkikieltä) polttopuu
- (slangia) isokokoinen matkapuhelin
- (slangia) muu kädessä pidettävä väline, joka on painava ja kömpelö
Ääntäminen
- IPA: /ˈhɑlko/
- tavutus: hal‧ko
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halko | halot |
| genetiivi | halon | halkojen |
| partitiivi | halkoa | halkoja |
| akkusatiivi | halko; halon |
halot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halossa | haloissa |
| elatiivi | halosta | haloista |
| illatiivi | halkoon | halkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halolla | haloilla |
| ablatiivi | halolta | haloilta |
| allatiivi | halolle | haloille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halkona | halkoina |
| translatiivi | haloksi | haloiksi |
| abessiivi | halotta | haloitta |
| instruktiivi | – | haloin |
| komitatiivi | – | halkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | halo- | |
| vahva vartalo | halko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
Johdos samasta vartalosta kuin haljeta[1].
Vastineita lähisukukielissä: inkeroisen halko, karjalan halko, vepsän haug, vatjan alko, viron halg ja liivin alg[2].
Käännökset
1. tavallisesti metriseksi katkaistu ja yleensä halkaistu pyöreä puu, josta tehdään pilkkeitä esimerkiksi uunissa tai takassa poltettavaksi
|
Liittyvät sanat
halkoa, halottu, klapi, pilke, polttopuu, puu, tukki
Yhdyssanat
halkokattila, halkokellari, halkokuorma, halkokuutio, halkokuutiometri, halkoluukku, halkolämmitteinen, halkometsä, halkomotti, halkopino, halkosaha, halkotarha, halkovaja, halkovarasto, koivuhalko, kuusihalko, leppähalko, mäntyhalko, sekahalko
Substantiivi
halko (1)
- (slangia) hallituksen kokous
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | halko | halkot |
| genetiivi | halkon | halkojen |
| partitiivi | halkoa | halkoja |
| akkusatiivi | halko; halkon |
halkot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | halkossa | halkoissa |
| elatiivi | halkosta | halkoista |
| illatiivi | halkoon | halkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | halkolla | halkoilla |
| ablatiivi | halkolta | halkoilta |
| allatiivi | halkolle | halkoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | halkona | halkoina |
| translatiivi | halkoksi | halkoiksi |
| abessiivi | halkotta | halkoitta |
| instruktiivi | – | halkoin |
| komitatiivi | – | halkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | halko- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
- halko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana halko.
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana halko.