halu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | halu | halut |
genetiivi | halun | halujen |
partitiivi | halua | haluja |
akkusatiivi | halu; halun |
halut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | halussa | haluissa |
elatiivi | halusta | haluista |
illatiivi | haluun | haluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | halulla | haluilla |
ablatiivi | halulta | haluilta |
allatiivi | halulle | haluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | haluna | haluina |
translatiivi | haluksi | haluiksi |
abessiivi | halutta | haluitta |
instruktiivi | – | haluin |
komitatiivi | – | haluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | halu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
samasta germaanisesta vartalosta kuin halata[1]
elämänhalu, huvittelunhalu, kiusanhalu, kokeiluhalu, kokeilunhalu, komeilunhalu, kostonhalu, lukuhalu, luomishalu, mielihalu, mukavuudenhalu, nautinnonhalu, omistushalu, opinhalu, ostohalu, palveluhalu, riidanhalu, ruokahalu, seikkailunhalu, sensaationhalu, sovittelunhalu, taisteluhalu, taistelunhalu, tappeluhalu, tappelunhalu, tiedonhalu, vaihtelunhalu, vallanhalu, vastustushalu, voitonhalu, yrittämishalu