hammas

Katso myös: Hammas

Katso artikkeli Hammas Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

hammas (41-H) (monikko hampaat)

1. (anatomia) selkärankaisten eläinten suussa oleva puremiseen tarkoitettu elin, jossa on erilaisia ​​kudoksia ja hermo ja verisuonet. Ei ole luutuma.
2. (tekniikka) työkalussa, koneissa ja laitteissa olevat erilaiset tarttuvat ulokkeet ja väkäset

   sahanterän hampaat

   hammaspyörän hampaat

3. (kasvitiede) versokasvien lehtilavan laitaa yleensä tasavälein reunustavat teräväkärkiset ulokkeet

• IPA: /ˈhɑmːɑs/

• tavutus: ham‧mas

balttilainen laina (n. 2000–3000 vuotta sitten)^[1]

• ankkurin hammas
• hampaan hionta
• hampaisto
• haritus
• karies
• oikomishoito
• purema
• purenta
• puru
• kolottaa
• dentaalinen

• adjektiivit: hammasmainen, hampaallinen, hampaaton
• substantiivit: hammaste, hammastus
• verbit: hammastaa, hammastella, hammastua

ajanhammas, alahammas, etuhammas, hammasaihe, hammasaukko, hammasemali, hammaseroosio, hammasharja, hammashermo, hammashoitaja, hammashoito, hammashoitola, hammashöylä, hammasjako, hammasjatkos, hammasjuuri, hammasjyrsin, hammaskaari, hammaskaarnakuoriainen, hammaskaava, hammaskaries, hammaskarppi, hammaskartta, hammaskehrääjä, hammaskeiju, hammasketju, hammaskiille, hammaskipu, hammaskirurgi, hammaskirurgia, hammaskisko, hammaskitti, hammaskivi, hammasklinikka, hammaskosketus, hammaskulta, hammaskuoppa, hammaskytkin, hammaskyyhky, hammaslaita, hammaslanka, hammaslasi, hammasliha, hammasliitos, hammasliitu, hammaslinnut, hammaslista, hammasloma, hammasluu, hammaslääketiede, hammaslääkäri, hammasmätä, hammasnasta, hammaspeikko, hammaspeite, hammaspora, hammasproteesi, hammaspuhdiste, hammaspyörä, hammasraha, hammasrakenne, hammasraspi, hammasrata, hammasratas, hammasreuna, hammasrivi, hammasrivireikäommel, hammassairaus, hammassakset, hammassalvos, hammassato, hammassementti, hammassilta, hammassuoja, hammassuojus, hammassärky, hammastahdas, hammastahna, hammastanko, hammastarha, hammastauti, hammasteknikko, hammastikku, hammastäyte, hammasvaarna, hammasvalas, hammasvalli, hammasväli, hammasvälikkö, hammasvälitys, hammasäänne, hampaanhoito, hampaanjuuri, hampaanjälki, hampaankaula, hampaankolo, hampaankolotus, hampaanoikominen, hampaanoionta, hampaanotto, hampaanpaikkaus, hampaanpoisto, hampaanpuudutus, hampaantäyte, hampaanydin, hopeahammas, ihohammas, irtohammas, irvihammas, kahvihammas, kulmahammas, kultahammas, kärkihammas, maitohammas, munahammas, myrkkyhammas, nastahammas, poskihammas, puuhammas, raateluhammas, rautahammas, sahanhammas, sykloidihammas, syöksyhammas, takahammas, tekohammas, tekohampaat, teräshammas, torahammas, viilanhammas, viisaudenhammas, välihammas, ylähammas

• ajan hammas – ajan kuluttava vaikutus
• hammasta purren – kiukkunsa t. loukkantumisensa niellen; sisukkaasti
• hampaat irvessä — väkisin, ilman iloa
• hampaisiin asti aseistautunut
• olla jotain hampaankolossa - kantaa kaunaa; olla jotain sanottavaa t. selvitettävää jkn kanssa
• olla (jonkun) hampaissa – olla parjauksen t. juorujen kohteena
• iskeä hampaansa johonkin
• pitkin hampain – myöntyen vastentahtoisesti
• kynsin hampain – kaikin voimin, lujasti; rajusti

• hammas Kielitoimiston sanakirjassa
• hammas Tieteen termipankissa
• hammas Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

hammas (gen. hamba, part. hammast, adit. hamba)

1. (anatomia) hammas

   Mul valutab hammas. – Minulla on hammassärkyä.

2. (tekniikka) hammas

   teravate hammastega saag – terävähampainen saha

• ÕS 2013 tyyppi 7 (kallas)
• katso myös ÕS 2013 / hammas
• SVSSK 7 (hammas)

Anatomia

• hambaarst, hambahari

• hammas sanastossa Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

hammas (gen. hamba, part. hammast, mon. nom. hambaq)

1. hammas