hankaloitunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hankaloitunut | hankaloituneet |
| genetiivi | hankaloituneen | hankaloituneiden hankaloituneitten |
| partitiivi | hankaloitunutta | hankaloituneita |
| akkusatiivi | hankaloitunut; hankaloituneen |
hankaloituneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hankaloituneessa | hankaloituneissa |
| elatiivi | hankaloituneesta | hankaloituneista |
| illatiivi | hankaloituneeseen | hankaloituneisiin hankaloituneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hankaloituneella | hankaloituneilla |
| ablatiivi | hankaloituneelta | hankaloituneilta |
| allatiivi | hankaloituneelle | hankaloituneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hankaloituneena | hankaloituneina |
| translatiivi | hankaloituneeksi | hankaloituneiksi |
| abessiivi | hankaloituneetta | hankaloituneitta |
| instruktiivi | – | hankaloitunein |
| komitatiivi | – | hankaloituneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |