hankaloitunut
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hankaloitunut | hankaloituneet |
genetiivi | hankaloituneen | hankaloituneiden hankaloituneitten |
partitiivi | hankaloitunutta | hankaloituneita |
akkusatiivi | hankaloitunut; hankaloituneen |
hankaloituneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hankaloituneessa | hankaloituneissa |
elatiivi | hankaloituneesta | hankaloituneista |
illatiivi | hankaloituneeseen | hankaloituneisiin hankaloituneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hankaloituneella | hankaloituneilla |
ablatiivi | hankaloituneelta | hankaloituneilta |
allatiivi | hankaloituneelle | hankaloituneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hankaloituneena | hankaloituneina |
translatiivi | hankaloituneeksi | hankaloituneiksi |
abessiivi | hankaloituneetta | hankaloituneitta |
instruktiivi | – | hankaloitunein |
komitatiivi | – | hankaloituneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |