hankaloituva
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hankaloituva | hankaloituvat |
| genetiivi | hankaloituvan | hankaloituvien (hankaloituvain) |
| partitiivi | hankaloituvaa | hankaloituvia |
| akkusatiivi | hankaloituva; hankaloituvan |
hankaloituvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hankaloituvassa | hankaloituvissa |
| elatiivi | hankaloituvasta | hankaloituvista |
| illatiivi | hankaloituvaan | hankaloituviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hankaloituvalla | hankaloituvilla |
| ablatiivi | hankaloituvalta | hankaloituvilta |
| allatiivi | hankaloituvalle | hankaloituville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hankaloituvana | hankaloituvina |
| translatiivi | hankaloituvaksi | hankaloituviksi |
| abessiivi | hankaloituvatta | hankaloituvitta |
| instruktiivi | – | hankaloituvin |
| komitatiivi | – | hankaloituvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |