Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hanke | hankeet |
genetiivi | hankeen | hankeiden hankeitten |
partitiivi | hanketta | hankeita |
akkusatiivi | hanke; hankeen |
hankeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hankeessa | hankeissa |
elatiivi | hankeesta | hankeista |
illatiivi | hankeeseen | hankeisiin hankeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hankeella | hankeilla |
ablatiivi | hankeelta | hankeilta |
allatiivi | hankeelle | hankeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hankeena | hankeina |
translatiivi | hankeeksi | hankeiksi |
abessiivi | hankeetta | hankeitta |
instruktiivi | – | hankein |
komitatiivi | – | hankeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hankee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hanket- |
infrastruktuurihanke, hankevienti, kaappaushanke, kumoushanke, kärkihanke, rakennushanke, salahanke, suurhanke, yhteishanke
hanke (yksipaikkainen verbi)