harhautus (39)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | harhautus | harhautukset |
genetiivi | harhautuksen | harhautusten harhautuksien |
partitiivi | harhautusta | harhautuksia |
akkusatiivi | harhautus; harhautuksen |
harhautukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harhautuksessa | harhautuksissa |
elatiivi | harhautuksesta | harhautuksista |
illatiivi | harhautukseen | harhautuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | harhautuksella | harhautuksilla |
ablatiivi | harhautukselta | harhautuksilta |
allatiivi | harhautukselle | harhautuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harhautuksena | harhautuksina |
translatiivi | harhautukseksi | harhautuksiksi |
abessiivi | harhautuksetta | harhautuksitta |
instruktiivi | – | harhautuksin |
komitatiivi | – | harhautuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | harhautukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
harhautus- |
|
|
harhautuskeino, harhautustarkoitus