harmoni (6)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | harmoni | harmonit |
genetiivi | harmonin | harmonien harmoneiden harmoneitten |
partitiivi | harmonia | harmoneita harmoneja |
akkusatiivi | harmoni; harmonin |
harmonit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | harmonissa | harmoneissa |
elatiivi | harmonista | harmoneista |
illatiivi | harmoniin | harmoneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | harmonilla | harmoneilla |
ablatiivi | harmonilta | harmoneilta |
allatiivi | harmonille | harmoneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | harmonina | harmoneina |
translatiivi | harmoniksi | harmoneiksi |
abessiivi | harmonitta | harmoneitta |
instruktiivi | – | harmonein |
komitatiivi | – | harmoneine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | harmoni- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
|
|
harmoni yl. (3) (yks. määr. harmonin , mon. epämäär. harmonier , mon. määr. harmonierna )
harmoni