hartia

Hei, olet tullut tänne etsimään sanan hartia merkitystä. DICTIOUS-sanakirjasta löydät paitsi kaikki sanan hartia sanakirjamerkitykset, myös sen etymologian, ominaisuudet ja sen, miten hartia sanotaan yksikössä ja monikossa. Kaikki mitä sinun tarvitsee tietää sanasta hartia on tässä. Sanan hartia määritelmä auttaa sinua olemaan täsmällisempi ja oikeampi puhuessasi tai kirjoittaessasi tekstejäsi. Kun tunnet sananhartia määritelmän sekä muiden sanojen määritelmät, rikastutat sanavarastoasi ja saat lisää ja parempia kielellisiä resursseja.

Suomi

Hartian luonnostelua
Hartiakipu

Substantiivi

hartia (12)

  1. (anatomia) ihmisruumiin osa, johon yläraaja kiinnittyy. Hartia muodostuu solisluusta, lapaluusta ja hartialihaksesta.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈhɑrt̪iɑ/
  • tavutus: har‧ti‧a

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hartia hartiat
genetiivi hartian hartioiden
hartioitten
(hartiain)
partitiivi hartiaa hartioita
akkusatiivi hartia;
hartian
hartiat
sisäpaikallissijat
inessiivi hartiassa hartioissa
elatiivi hartiasta hartioista
illatiivi hartiaan hartioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hartialla hartioilla
ablatiivi hartialta hartioilta
allatiivi hartialle hartioille
muut sijamuodot
essiivi hartiana hartioina
translatiivi hartiaksi hartioiksi
abessiivi hartiatta hartioitta
instruktiivi hartioin
komitatiivi hartioine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hartia-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Yhdyssanat

hartiahuivi, hartiakappale, hartiakorkeus, hartialihas, hartialiina, hartianseutu, hartiapankki, hartiapunos, hartiasuojus, hartiaviitta, hartiavoima

Aiheesta muualla

  • hartia Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.