heinä
Suomi
Pronomini
heinä
- (persoonapronomini, taivutusmuoto) essiivimuoto sanasta he
Substantiivi
heinä (10)
- jokin yksisirkkaisten heimoon Poaceae kuuluva heinäkasvi
- niitetty ja kuivattu heinäkasvien ja joidenkin muiden ruohovartisten kasvien kasvismassa
- (slangia) marihuana, kannabiksen eräs muoto
Ääntäminen
- IPA: /ˈheinæ/
- tavutus: hei‧nä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heinä | heinät |
| genetiivi | heinän | heinien (heinäin) |
| partitiivi | heinää | heiniä |
| akkusatiivi | heinä; heinän |
heinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heinässä | heinissä |
| elatiivi | heinästä | heinistä |
| illatiivi | heinään | heiniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heinällä | heinillä |
| ablatiivi | heinältä | heiniltä |
| allatiivi | heinälle | heinille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heinänä | heininä |
| translatiivi | heinäksi | heiniksi |
| abessiivi | heinättä | heinittä |
| instruktiivi | – | heinin |
| komitatiivi | – | heinine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
balttilainen laina[1]
Käännökset
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
ahvenheinä, apilaheinä, hajuheinä, heinäaika, heinäaro, heinähanko, heinäharava, heinähattu, heinähäkki, heinähäntä, heinäinen, heinäkasvi, heinäkenkä, heinäkuorma, heinäkupo, heinäkurppa, heinäkuu, heinälaji, heinälajike, heinälato, heinämaa, heinämies, heinänhelve, heinäniitty, heinänkasvu, heinänkorjuu, heinänkorjuukone, heinänkorsi, heinänkuormain, heinänpaalain, heinänpöyhin, heinänsiemen, heinäntekijä, heinänteko, heinänuha, heinänviljely, heinäpaali, heinäpelto, heinäperhonen, heinäpouta, heinäsato, heinäseiväs, heinäsirkka, heinäsorsa, heinäsuova, heinätyö, heinävuosi, heinäväki, höyhenheinä, kenkäheinä, koiranheinä, kuivaheinä, kuloheinä, kylvöheinä, luonnonheinä, maarianheinä, nurmiheinä, puhveliheinä, raiheinä, siniheinä, suolaheinä, vesiheinä
Idiomit
- helppoa kuin heinänteko — helppoa ja ei-konstikasta työtä
- puhua puuta heinää — puhua mitä sattuu, puhua potaskaa
Aiheesta muualla
- heinä Kielitoimiston sanakirjassa
- heinä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
- Artikkeli 963 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).