hellittänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hellittänyt | hellittäneet |
| genetiivi | hellittäneen | hellittäneiden hellittäneitten |
| partitiivi | hellittänyttä | hellittäneitä |
| akkusatiivi | hellittänyt; hellittäneen |
hellittäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hellittäneessä | hellittäneissä |
| elatiivi | hellittäneestä | hellittäneistä |
| illatiivi | hellittäneeseen | hellittäneisiin hellittäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hellittäneellä | hellittäneillä |
| ablatiivi | hellittäneeltä | hellittäneiltä |
| allatiivi | hellittäneelle | hellittäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hellittäneenä | hellittäneinä |
| translatiivi | hellittäneeksi | hellittäneiksi |
| abessiivi | hellittäneettä | hellittäneittä |
| instruktiivi | – | hellittänein |
| komitatiivi | – | hellittäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hellittänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hellittänyt- | |