herkeävä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | herkeävä | herkeävät |
| genetiivi | herkeävän | herkeävien (herkeäväin) |
| partitiivi | herkeävää | herkeäviä |
| akkusatiivi | herkeävä; herkeävän |
herkeävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | herkeävässä | herkeävissä |
| elatiivi | herkeävästä | herkeävistä |
| illatiivi | herkeävään | herkeäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | herkeävällä | herkeävillä |
| ablatiivi | herkeävältä | herkeäviltä |
| allatiivi | herkeävälle | herkeäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | herkeävänä | herkeävinä |
| translatiivi | herkeäväksi | herkeäviksi |
| abessiivi | herkeävättä | herkeävittä |
| instruktiivi | – | herkeävin |
| komitatiivi | – | herkeävine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | herkeävä- | |
| vahva vartalo | herkeävä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |