hiertänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiertänyt | hiertäneet |
| genetiivi | hiertäneen | hiertäneiden hiertäneitten |
| partitiivi | hiertänyttä | hiertäneitä |
| akkusatiivi | hiertänyt; hiertäneen |
hiertäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiertäneessä | hiertäneissä |
| elatiivi | hiertäneestä | hiertäneistä |
| illatiivi | hiertäneeseen | hiertäneisiin hiertäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiertäneellä | hiertäneillä |
| ablatiivi | hiertäneeltä | hiertäneiltä |
| allatiivi | hiertäneelle | hiertäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiertäneenä | hiertäneinä |
| translatiivi | hiertäneeksi | hiertäneiksi |
| abessiivi | hiertäneettä | hiertäneittä |
| instruktiivi | – | hiertänein |
| komitatiivi | – | hiertäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiertänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiertänyt- | |