hikeentynyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikeentynyt | hikeentyneet |
| genetiivi | hikeentyneen | hikeentyneiden hikeentyneitten |
| partitiivi | hikeentynyttä | hikeentyneitä |
| akkusatiivi | hikeentynyt; hikeentyneen |
hikeentyneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikeentyneessä | hikeentyneissä |
| elatiivi | hikeentyneestä | hikeentyneistä |
| illatiivi | hikeentyneeseen | hikeentyneisiin hikeentyneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikeentyneellä | hikeentyneillä |
| ablatiivi | hikeentyneeltä | hikeentyneiltä |
| allatiivi | hikeentyneelle | hikeentyneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikeentyneenä | hikeentyneinä |
| translatiivi | hikeentyneeksi | hikeentyneiksi |
| abessiivi | hikeentyneettä | hikeentyneittä |
| instruktiivi | – | hikeentynein |
| komitatiivi | – | hikeentyneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hikeentynee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hikeentynyt- | |