hikeentyvä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikeentyvä | hikeentyvät |
| genetiivi | hikeentyvän | hikeentyvien (hikeentyväin) |
| partitiivi | hikeentyvää | hikeentyviä |
| akkusatiivi | hikeentyvä; hikeentyvän |
hikeentyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikeentyvässä | hikeentyvissä |
| elatiivi | hikeentyvästä | hikeentyvistä |
| illatiivi | hikeentyvään | hikeentyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikeentyvällä | hikeentyvillä |
| ablatiivi | hikeentyvältä | hikeentyviltä |
| allatiivi | hikeentyvälle | hikeentyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikeentyvänä | hikeentyvinä |
| translatiivi | hikeentyväksi | hikeentyviksi |
| abessiivi | hikeentyvättä | hikeentyvittä |
| instruktiivi | – | hikeentyvin |
| komitatiivi | – | hikeentyvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hikeentyvä- | |
| vahva vartalo | hikeentyvä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |