hiljentynyt
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hiljentynyt | hiljentyneet |
genetiivi | hiljentyneen | hiljentyneiden hiljentyneitten |
partitiivi | hiljentynyttä | hiljentyneitä |
akkusatiivi | hiljentynyt; hiljentyneen |
hiljentyneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hiljentyneessä | hiljentyneissä |
elatiivi | hiljentyneestä | hiljentyneistä |
illatiivi | hiljentyneeseen | hiljentyneisiin hiljentyneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hiljentyneellä | hiljentyneillä |
ablatiivi | hiljentyneeltä | hiljentyneiltä |
allatiivi | hiljentyneelle | hiljentyneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hiljentyneenä | hiljentyneinä |
translatiivi | hiljentyneeksi | hiljentyneiksi |
abessiivi | hiljentyneettä | hiljentyneittä |
instruktiivi | – | hiljentynein |
komitatiivi | – | hiljentyneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hiljentynee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hiljentynyt- |