| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilloke | hillokkeet |
| genetiivi | hillokkeen | hillokkeiden hillokkeitten |
| partitiivi | hilloketta | hillokkeita |
| akkusatiivi | hilloke; hillokkeen |
hillokkeet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hillokkeessa | hillokkeissa |
| elatiivi | hillokkeesta | hillokkeista |
| illatiivi | hillokkeeseen | hillokkeisiin hillokkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hillokkeella | hillokkeilla |
| ablatiivi | hillokkeelta | hillokkeilta |
| allatiivi | hillokkeelle | hillokkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hillokkeena | hillokkeina |
| translatiivi | hillokkeeksi | hillokkeiksi |
| abessiivi | hillokkeetta | hillokkeitta |
| instruktiivi | – | hillokkein |
| komitatiivi | – | hillokkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hillokkee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hilloket- | |
hillo + -ke; Käytössä 1800-luvun lopusta.[1]
hilloke Kielitoimiston sanakirjassa