himmenevä
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | himmenevä | himmenevät |
| genetiivi | himmenevän | himmenevien (himmeneväin) |
| partitiivi | himmenevää | himmeneviä |
| akkusatiivi | himmenevä; himmenevän |
himmenevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | himmenevässä | himmenevissä |
| elatiivi | himmenevästä | himmenevistä |
| illatiivi | himmenevään | himmeneviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | himmenevällä | himmenevillä |
| ablatiivi | himmenevältä | himmeneviltä |
| allatiivi | himmenevälle | himmeneville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | himmenevänä | himmenevinä |
| translatiivi | himmeneväksi | himmeneviksi |
| abessiivi | himmenevättä | himmenevittä |
| instruktiivi | – | himmenevin |
| komitatiivi | – | himmenevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | himmenevä- | |
| vahva vartalo | himmenevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |