hirvittänyt
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hirvittänyt | hirvittäneet |
| genetiivi | hirvittäneen | hirvittäneiden hirvittäneitten |
| partitiivi | hirvittänyttä | hirvittäneitä |
| akkusatiivi | hirvittänyt; hirvittäneen |
hirvittäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hirvittäneessä | hirvittäneissä |
| elatiivi | hirvittäneestä | hirvittäneistä |
| illatiivi | hirvittäneeseen | hirvittäneisiin hirvittäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hirvittäneellä | hirvittäneillä |
| ablatiivi | hirvittäneeltä | hirvittäneiltä |
| allatiivi | hirvittäneelle | hirvittäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hirvittäneenä | hirvittäneinä |
| translatiivi | hirvittäneeksi | hirvittäneiksi |
| abessiivi | hirvittäneettä | hirvittäneittä |
| instruktiivi | – | hirvittänein |
| komitatiivi | – | hirvittäneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hirvittänee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hirvittänyt- | |