Katso myös: Honka |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | honka | hongat |
genetiivi | hongan | honkien (honkain) |
partitiivi | honkaa | honkia |
akkusatiivi | honka; hongan |
hongat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hongassa | hongissa |
elatiivi | hongasta | hongista |
illatiivi | honkaan | honkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hongalla | hongilla |
ablatiivi | hongalta | hongilta |
allatiivi | hongalle | hongille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | honkana | honkina |
translatiivi | hongaksi | hongiksi |
abessiivi | hongatta | hongitta |
instruktiivi | – | hongin |
komitatiivi | – | honkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | honga- | |
vahva vartalo | honka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Sanan alkuperä on tuntematon. Sillä on vastineita lähes kaikissa lähisukukielissä, esim. karjalan honka, vepsän hoŋg, vatjan hoŋka ja viron hong. Venäjän murteellinen vastine on lainaa itämerensuomesta. Kirjakielessä sana esiintyy jo Agricolalla.[1]
aarnihonka, hongankolistaja, honkakangas, honkalankku, honkalauta, honkametsä, honkapuu, ikihonka, kallohonka, kelohonka, punahonka