huilu (1)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huilu | huilut |
genetiivi | huilun | huilujen |
partitiivi | huilua | huiluja |
akkusatiivi | huilu; huilun |
huilut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huilussa | huiluissa |
elatiivi | huilusta | huiluista |
illatiivi | huiluun | huiluihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huilulla | huiluilla |
ablatiivi | huilulta | huiluilta |
allatiivi | huilulle | huiluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huiluna | huiluina |
translatiivi | huiluksi | huiluiksi |
abessiivi | huilutta | huiluitta |
instruktiivi | – | huiluin |
komitatiivi | – | huiluine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | huilu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
astiahuilu, huilunsoittaja, huiluääni, huiluäänikerta, nenähuilu, nokkahuilu, paimenhuilu, panhuilu, pikkolohuilu, pikkuhuilu, poikkihuilu