Katso myös: Hukka |
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hukka | hukat |
genetiivi | hukan | hukkien (hukkain) |
partitiivi | hukkaa | hukkia |
akkusatiivi | hukka; hukan |
hukat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hukassa | hukissa |
elatiivi | hukasta | hukista |
illatiivi | hukkaan | hukkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hukalla | hukilla |
ablatiivi | hukalta | hukilta |
allatiivi | hukalle | hukille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hukkana | hukkina |
translatiivi | hukaksi | hukiksi |
abessiivi | hukatta | hukitta |
instruktiivi | – | hukin |
komitatiivi | – | hukkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | huka- | |
vahva vartalo | hukka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Vastineita lähisukukielissä: karjalan hukka, vatjan ukka, viron hukk ja liivin ukkõ. Epävarmoja vastineita on esitetty myös etäsukukielistä. Sanavartalo on luultavasti germaaninen laina sanasta *sukka, josta mm. muinaisnorjan sukk. Merkitys ’susi’ on itäsuomalainen ja karjalainen merkityksen laajennus ilmeisesti sanan muista merkityksistä.[1]
ajanhukka, energianhukka, hukka-aika, hukkakaura, hukkakäyttö, hukkalämpö, hukkaneliö, hukkapala, hukkaprosentti, hukkapuu, hukkareissu, hukkateille, hukkateillä, hukkatila, hukkaääni, kuorimishukka, lämmönhukka, mieshukka, nestehukka, punahukka, pussihukka, susihukka, uittohukka, verenhukka
hukka
hukka