humaltunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | humaltunut | humaltuneet |
| genetiivi | humaltuneen | humaltuneiden humaltuneitten |
| partitiivi | humaltunutta | humaltuneita |
| akkusatiivi | humaltunut; humaltuneen |
humaltuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | humaltuneessa | humaltuneissa |
| elatiivi | humaltuneesta | humaltuneista |
| illatiivi | humaltuneeseen | humaltuneisiin humaltuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | humaltuneella | humaltuneilla |
| ablatiivi | humaltuneelta | humaltuneilta |
| allatiivi | humaltuneelle | humaltuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | humaltuneena | humaltuneina |
| translatiivi | humaltuneeksi | humaltuneiksi |
| abessiivi | humaltuneetta | humaltuneitta |
| instruktiivi | – | humaltunein |
| komitatiivi | – | humaltuneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | humaltunee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
humaltunut- | |