huojentunut (47) (komparatiivi huojentuneempi, superlatiivi huojentunein) (taivutus )
huojentunut
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | huojentunut | huojentuneet |
| genetiivi | huojentuneen | huojentuneiden huojentuneitten |
| partitiivi | huojentunutta | huojentuneita |
| akkusatiivi | huojentunut; huojentuneen | huojentuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | huojentuneessa | huojentuneissa |
| elatiivi | huojentuneesta | huojentuneista |
| illatiivi | huojentuneeseen | huojentuneisiin huojentuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | huojentuneella | huojentuneilla |
| ablatiivi | huojentuneelta | huojentuneilta |
| allatiivi | huojentuneelle | huojentuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | huojentuneena | huojentuneina |
| translatiivi | huojentuneeksi | huojentuneiksi |
| abessiivi | huojentuneetta | huojentuneitta |
| instruktiivi | – | huojentunein |
| komitatiivi | – | huojentuneine |