hupakko
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hupakko | hupakot |
| genetiivi | hupakon | hupakoiden hupakoitten hupakkojen |
| partitiivi | hupakkoa | hupakkoja hupakoita |
| akkusatiivi | hupakko; hupakon |
hupakot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hupakossa | hupakoissa |
| elatiivi | hupakosta | hupakoista |
| illatiivi | hupakkoon | hupakkoihin hupakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hupakolla | hupakoilla |
| ablatiivi | hupakolta | hupakoilta |
| allatiivi | hupakolle | hupakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hupakkona | hupakkoina hupakoina |
| translatiivi | hupakoksi | hupakoiksi |
| abessiivi | hupakotta | hupakoitta |
| instruktiivi | – | hupakoin |
| komitatiivi | – | hupakkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hupako- | |
| vahva vartalo | hupakko- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
|
1887. Canth, Minna: Salakari: II luku
»Minä en voi. Se yhtenään häilyy mielessäni. Välistä kun kuvailen, että –»
»Että mitä?»
»Että sinä ehkä kuolet», jatkoi hän hiljaa ja kauhistuneena, »jätät minut ja lapset –»
Alma ei voinut enää pidättää itkuaan.
»Mutta, Alma, oletpa sinä oikea hupakko. Kuinka lapsellista. Nyt lähdemme kotiin emmekä tule toiste milloinkaan keskellä yötä tänne haaveilemaan, koska siitä on tuommoisia seurauksia. Saa nähdä, huomenna olet kipeä.»