Katso myös: Hurri |
hurri (5)
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hurri | hurrit |
genetiivi | hurrin | hurrien (hurrein) |
partitiivi | hurria | hurreja |
akkusatiivi | hurri; hurrin |
hurrit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hurrissa | hurreissa |
elatiivi | hurrista | hurreista |
illatiivi | hurriin | hurreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hurrilla | hurreilla |
ablatiivi | hurrilta | hurreilta |
allatiivi | hurrille | hurreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hurrina | hurreina |
translatiivi | hurriksi | hurreiksi |
abessiivi | hurritta | hurreitta |
instruktiivi | – | hurrein |
komitatiivi | – | hurreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hurri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
suomenruotsalainen:
Nykykäsityksen mukaan sana kuvaa ruotsinkielisen puhetta silloin, kun suomenkielinen ei ymmärrä häntä, ja se tulee mahdollisesti sanonnoista ”hur, huru” (”kuinka”, ”miten”) ja ”hör du”, (murteellisesti) hörru (”kuules”, ”kuuletko”). (Erkki Itkonen (toim.): Suomen sanojen alkuperä A–K. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1992. ISBN 951-717-692-9.)
Vanha, nykyään hylätty käsitys on että sana oli alun perin suden kiertoilmaus (vrt. samaa tarkoittava hurtta) ja muuttui siitä tarkoittamaan erilaisia karvaisia eläimiä (koiraa, vuohta) ja partaisia ja pitkätukkaisia ja kulkumiehiä ja (ruotsinkielisiä) kulkukauppiaita. Tästä olisi seurannut merkitys levoton nuorimies, yöjalassa kulkija, ja sittemmin kosija. (R. E. Nirvi, Petojen nimitykset kosinta- ja hääsanastossa, 1982)
hurri (5)
|